Uudessakaupungissa tiedostetaan kaupungin omistuksessa olevan kohtuuttoman suuri kiinteistömassa. Korjausvelan tapahtunut ja tulevaisuudessa tapahtuva kasvukin myönnetään. Jopa sihyä perustellaan korjausvelalla. Mutta mitä käytännön toimia kaupungissamme on tehty kiinteistömassan pienentämiseksi tai korjausvelan vähentämiseksi?

Toissavuonna päättäjämme pohtivat kiinteistömassamme suuruutta ja päättivät, että turhista kiinteistöistä täytyy päästä eroon. Mitä on tapahtunut tuon kiinteistömassasta päivittelyn ja myyntivaatimusten jälkeen?

- Ei yhtään mitään, ensimmäistäkään kiinteistöä ei ole edes yritetty myydä. Ainoa myyntiin pistetty ja ostajankin löytänyt kaupungin kiinteistö lienee ollut Kalannin kunnantalo, josta tarjottiin noin 250 000 euroa. Moni muistaa, että kaupat jäivät puuastioiden yllättävän esittely- ja säilytystarpeen vuoksi syntymättä ja Kalannin kunnantalo on edelleen myymättä.

Jos tutkit vuoden 2020 budjettia, huomaat kauhistelun jatkuvan, mutta jatkaessasi 2020 budjetin lukemista em. kauhistelu osoittautuu sanahelinäksi ja lukijan epäonnistuneeksi sumuttamiseksi. Todellisuudessa valmistelijat/päättäjät eivät näytä välittävän kaninpapanan vertaa kaupungin kiinteistömassasta tai korjausvelasta, sillä budjettikirjassa kiinteistöjen arvioitujen myyntitulojen kohdalla komeilee pyöreä nolla (0€). Herää väkisinkin epäilys salkutusten, myyntiin asettamisten ja vastaavien vakavuudesta: Eikö niistä turhista kiinteistöistä halutakaan päästä eroon?

Totuus ja yhtä varma asia kuin kaupunkimme väkiluvun lasku on kiinteistömassan kasvu ja sitä kautta tapahtuva korjausvelan kasvu. Onhan kaupunki ostanut ja vuokrannut lisää tiloja entisten päälle! Voiko olla niin, että päättäjien tai virka-ammattilaisten joukosta puuttuu riittävä kyky markkinoida kiinteistöjä vai elämmekö kaupungissa, jossa vain päätöksillä, niihin liittyvillä kauhisteluilla, pätemisellä ja sometykkäyksillä on väliä, mutta itse päätösten toteutuksiin saati niiden valvontaan ei paneuduta eikä kiinteistöistä tehdyistä päätöksistä piitata tuon taivaallista. Onko kaupunkimme arvelluttavan valmistelun, asioihin riittävästi perehtymättömien päättäjien ja ajelehtivan johtamisen uhri? Miten esimerkiksi tehty päätös a-sairaalan jatkoremontin rahoituksen "yllättävästä" tarpeesta ja jo päätettyjen toisen kohteen määrärahojen siirrosta a-sairaalaan (1,5 M€) voi ennakoida? Valtuustopäättäjät eivät sen (1,5M€) perään huudelleet -sen sijaan tarkastuslautakunnan arviointikertomuksen kirjoituksista riitti puheita, vaateita ja vastuullisten sormilla osoittelua! 

Onko aika, lähes puoli tilivuotta jo odotettetuamme myynti-ilmoituksia, ryhtyä aktiivisesti markkinoimaan kaupunkimme ns. turhia kiinteistöjä, pitääkö myytävät kohteet antaa kiinteistönvälittäjille, tarvitsemmeko konsulttiapua myytävän kiinteistömassan kartoittamisessa ja kohderyhmän löytämisessä vai kannattaako kiinteistöjä jopa lahjoittaa, jotta päästään kasvavasta korjausvelasta eroon? Mikä on Sinun visiosi?