sunnuntai, 31. toukokuu 2020

Lyhyt oppimäärä: Sihytarpeen ja korjausvelan syntyminen

Uudessakaupungissa vedotaan sihyn rakennustarpeen syntyneen pitkälti korjausvelan vuoksi. Poistuuko korjausvelka sihyn myötä, onko kaupunkiorganisaatio kykenemätön huolehtimaan kaupunkilaisten omaisuudesta, miksi ja miten korjausvelka syntyi? Siinä lienevät sihyyn liittyvät peruskysymykset.

Joku totesi, että häntä tikulla silmään, joka vanhoja muistelee, mutta Winston Churchill opasti: Hän, kuka tuntee historian, ei tee samoja virheitä uudestaan. Näistä lausahduksista Uudessakaupungissa noudatetaan ensimmäistä. Kun meillä ohjeeksi valittuun lausahdukseen lisättiin aikoinaan toimintaohje: Karsitaan kunnossapidosta ja keskitytään investointeihin, niin pienellä pohdinnalla onnistumme jo aavistamaan korjausvelkamme taustat ja sen kasvun syyt.

Uusikaupunki uusi hallintosääntöään myös 2009, jolloin mm. tekninen puoli siirtyi hallinto- ja kehityskeskuksen alaisuuteen. Samaan aikaan lakkautettiin pieniä kouluja, todettiin talouden korjaantuvan ja opetuspuolella kiinteistökulujen laskevan. Toisin kävi, kaupungin talous kurjistui entisestään. Käytännössä opetustoimi maksoi vähemmistä kiinteistöjen kunnospidosta saman verran kuin laajemman kouluverkon aikana eli opetuksen säästöt siirtyivät hallinto- ja kehittämiskeskukselle. Tuolloin kaupungin hallintokunnilta vaadittiin säästöjä, jotta talous paranisi. Tämä tapahtui käytännössä niin, että opetustoimelle asetettiin säästövelvoite, mutta tekninen puoli paransi tulostaan lisäämällä sisäistä laskutusta eli samalla, kun opetustoimi karsi kulujaan, sitä laskutettiin kaupungin sisäisellä laskutuksella entistä ahtaammalle.

Kun kaupungin omaisuuden päivittämiseen ei panostettu, kaupunkilaisten omaisuutta, mm. saaritontteja ja satama, myytiin ja kikkailtiin kirjanpidossa lähes kymmenellä miljoonalla eurolla, jäi kaupunki silti lähes kahdeksan miljoonaa euroa miinukselle. Sopii kysyä, mihin varat katosivat? Muistatte varmaan tuulimyllyt Pakkahuoneen pihalla, Pyhämaan Tontonmäelle rakennetut omakotitalot, Sukarin lomakylän Lokalahdella, satamassa pohjoismaiden suurimman teräspalvelukeskuksen, sataman pressuhallin, panimoyhtiön perustamisen, pääomasijoitukset eli pankkitoiminnan, soijatehtaan liikenne- ja vesijohtojärjestelyt, etanolitehtaan?

Kaupunki karsi käyttömenoista ja investoi johonkin aivan muuhun kuin kaupunkilaisten palveluihin tai opetustoimeen tai kaupunkilaisten vapaa-aikaan. Kaupunki ei pistänyt onnistuneesti kortta ristiin sen eteen, että tänne olisi saatu uusia asukkaita. Mikä ikävintä, harjoitettu politiikka aiheutti lapsiperheiden muuttovyöryn pois kaupungistamme. Tämän todistaa kaupunkimme väestökehitys: 2010 oli 160 syntynyttä ja 2018 enää 95 syntynyttä uusikaupunkilaislasta.

Vuosina 2009-2012 kaupunkiamme pyrittiin kehittämään: kaavailtiin mm. tekonurmea, monitoimitaloa, valmisteltiin Viikaisten kouluun miljoonien remonttia. Kaikki mainittu jäi toteutumatta. Näiden käänteiden seurauksena syntyi nykyinen kymmenien miljoonien eurojen korjausvelka. Toki, jos oikein tarkkoja ollaan, alkulaukaukset annettiin tai saatiin jo 1990-luvun laman aikana. Noin 30 vuoden ajan kaupungin investoinnit ovat olleet ylläpitoinvestointeja. Kyseessä oli selkeä poliittinen valinta, joka syntyi kaupungissamme, ei yksimielisesti, mutta valtuuston selvillä päätöksillä. Vastuu tehdystä valinnasta kuuluu mainittujen päätösten aikana vallassa istuneille valtuutetuille, heidän enemmistölleen. Virkamiehet valmistelivat ja toteuttivat tehtyjä päätöksiä, joiden takaa löytyi tuolloin vallinnut ohjesääntö: Säästäkää käyttömenoista ja sijoittakaa investointeihin.

Edellä on pikainen pikkuhistoriikki miten ja miksi Uusikaupunki ajautui nykyiseen tilanteeseen. Meillä ovat osittain vallassa samat päättäjät, ketkä kymmenen vuotta, osa 20 vuotta ja jotkut jopa 30 vuotta sitten kanavoivat rahaa niin, että nykyinen korjausvelka pääsi syntymään. Ottivatko he aikoinaan yleisesti hyväksytyn riskin, jota on enää turha puida? Ovatko päättäjät oppineet tehdyistä virheistä? Ollaanko Uudessakaupungissa uppoamassa uudelleen talouden osalta syvyyksiin vai olemmeko viimeinkin nousemassa menestykseen? Vallassa istuvat päättäjät eivät puutu vähääkään kaupunkiorganisaatioon, joka antoi korjausvelan jatkaa kasvuaan, joten pelkkä sihy ei poista korjausvelan kasvun yltymistä vai onko sihy hyvä alku muutokselle ja seuraavaksi puututaan korjausvelan kumulatiiviseen kasvun aiheuttajiin?  Mikä on Sinun lääkkeesi päättäjille? Syntyykö parempi tulevaisuus tyylillä: sitä tikulla silmään, joka vanhoja muistaa vai vaihtoehdolla: historiaan perehtymällä voimme oppia tehdyista virheistä ja vältämme niiden toistamisen?

torstai, 28. toukokuu 2020

Syökö sihy Uudenkaupungin keskustan?

Uudenkaupungin sanomat avasi tänään keskustan kehittämisen ja tulevaisuuden kaupunkilaisille. Aamukahvilla useat nostivat esiin artikkelin kolme kohokohtaa: Hinta 1,8 miljoonaa euroa. Autot, jalankulkijat ja pyöräilijät liikkuvat sekaisin - nopeusrajoitus autoille 20 km/h. Artikkelilla polemisoineet eivät oikein uskoneet moisen tempauksen vilkastuttavan keskustaa ja toivoivat jonkun estävän kaavailut suunnitelmat ettei keskustan uudistaminen ala, kuten artikkelissa kerrottiin, jo tulevana syksynä. Joidenkin mielestä kehittämisen kohteeksi tulisi valita tori, jossa ihmisvilinä on varsin hakusessa. Kun tori saadaan toimimaan, vilkastuttavat sinne saapuvat ihmiset muutakin keskustaa.

Taannoin lyhyt demokatukokeilu hankaloitti liikennettä kaupungissa ja osoitti, ettei keskustaan pidä puuttua kevyin eväin ja muutaman ihmisen mieltymyksen perusteella. Syntyessään monitarjontainen sihy, kaupunkilaisten olohuoneena, imaisee väkisinkin väen keskustasta, joten pahimmillaan keskustan kehittämiseen nyt kaavaillut 1,8 miljoonaa euroa muuttuvat investoinnin sijasta tulevaisuudessa selkeäksi kuluksi? On myös heitä, ketkä vetoavat käytännön esimerkkeihin siitä, että kyllä keskusta kehittyy ihan itsestään, jos kaupunkiin saadaan lisää asukkaita.

Keskustan kehittäminen tuo oivallisen piristysruiskeen kaupunkiin, joka on jämähtänyt 1980-luvun tyyliseksi. Keskustan kehittämiseen täytyy varata lisää rahaa, koska 1,8 milj. euroa on liian vähän ja pienuudellaan tekee hankkeen onnistumisen mahdottomaksi. Jos meillä on varaa sijoittaa sihyyn 100 milj. euroa, täytyy keskustan elävöittämiseenkin riittää kunnolla panoksia. Joidenkin mielestä tori ja keskusta tulisi muuttaa sihyn vuoksi parkkipaikaksi, josta nonstop-bussit kuljettaisivat uusikaupunkilaisia viihtymään heidän yhteiseen sihyolohuoneeseen; näin sihy vilkastuttaisi nykyistä kaupunkikeskustaa. Löytyy heitäkin, ketkä pitävät nykyisiä keskustan kehittämissuunnitelmia viimeisenä epäonnistumisen niittinä ja toivoo kyseisen hankkeen valmistelijoiden passittamista muualle. Miten Sinä näet Uudenkaupungin kaupunkikeskustan tulevaisuuden ja kuinka Sinä toimisit sen suhteen?

sunnuntai, 24. toukokuu 2020

Onko koronavirus mahdollisuus Uudellekaupungille?

Uudessakaupungissa koronavirus hiljensi tehtaita ja paikallisia palveluja. Tämä vaikuttaa paikalliseen talouteen melkoisen negatiivisesti. Voimme vain arvailla, miltä Uudenkaupungin kaupungin, yritysten ja asukkaiden talous näyttää esim. vuoden kuluttua. Samat koronan vaikutukset pätevät koko Suomeen, joten edessä lienee syvä kansallinen taantuma. Tarjoaako ikävä tilanne kuitenkin mahdollisuuden joillekin Suomen seuduille? Miten ihmiset suhtautuvat koronanjälkeiseen tulevaisuuteen ja antaako tämä mahdollisuuden vaikkapa Uudenkaupungin kasvulle? Ja jotta näin kävisi, mitä meidän tulisi tehdä?

Koronavirus muutti arjen rutiineja ja ihmisten arvoja: etätyö yleistyi, pääkonttorit hiljenivät, kauppakeskukset autioituivat, nettikauppa kasvoi, väkirikkaita paikkakuntia pidetään turvattomina, luonnossa liikkuminen nosti suosiotaan jne. Löytyykö muuttuneista arvoista ja uusista arjen rutiineista madollisuus kasvattaa Uudellekaupungin asukasmäärää? Varautuvatko suomalaiset seuraavaan eristykseen muuttamalla asuinympäristöön, jossa heitä ei teljetä muutaman kymmenen neliön kerrostalokoppeihin keskelle lakkautettuja monipuolisia palveluja?

Nouseeko maaseutu ja rannikko merkittäväksi ja kilpailukykyiseksi vaihtoehdoksi esim. heille, jotka pystyvät tekemään etätyötä? Kun kaupunkien autottomat ihmiset menettivät luottamuksen joukkoliikenteeseen, syntyykö koronan jälkeen valtava buumi autoteollisuuteen kaupunkien autottomien ryhtytyessä turvaamaan vapautensa liikkumiseen?

Tulisiko Uudenkaupungin kiivaaseen tahtiin hyödyntää ja markkinoida luontoa, saaristoa, maaseutua, merta, väljyyttä, valjastaa rantoja asumiseen ja asukkaiden viihtyvyyteen? Tulisiko meidän tukea mahdollista muuttoliikettä esim. satsaamalla näkyvästi terveyspalveluihin, opetuksen laatuun, vapaa-ajan monipuolisiin mahdollisuuksiin ja markkinoida täällä rakentamisen ja asumisen edullisuutta verrattuna suuriin kaupunkeihin?

Onko elämisen laatu täällä etenkin kriisiaikana niin paljon suuria kaupunkeja korkeampaa ja eläminen turvallisuus parempaa, että sitä voi käyttää markkinavalttina? Vai onko kaikki edellä mainittu täyttä utopiaa, koska koronaa seuraavan talouslaman vuoksi suuri osa etätöistä loppuu, mahdollisesti suurten kaupunkikeskusten asuntojen hinnat voivat romahtaa eikä niissä asuvat pääse asunnoistaan helposti eroon tai pysty maksamaan asuntojensa tai kiinteistöjensä lainojen lyhennyksiä? Miten Sinä varautuisit koronan jälkeiseen elämään Uudessakaupungissa?

torstai, 21. toukokuu 2020

Sihyn hinta yli 100 000 000 euroa?

Viimeinkin viime viikolla kaupunkilaiset saivat katseltavaksi mainoskuvia sihystä ja samalla tuli lupaus kesäkuussa tapahtuvasta sihyn hinnan paljastamisesta. Kaikkien yllätykseksi sihyn kulut uutisoitiin eilen ja tässä blogissa sen teki kaupunginvaltuutettu Tarmo Kangas kommentoimalla eilen klo 21.02 "SiHy:n hinta näkyy julkaistun. - KVR urakan hinta on 57,6 miljoonaa ja hoitosopimuksen arvo 28 me. 20 vuodelta". Jokainen voi nyt tehdä omia laskelmiaan ja täydentää muiden tietoja Kankaan ilmoittamien lukujen perusteella.

Opetukseen kohdistuvien päätöksien seuraukset saattavat näkyä vasta viiveellä. Erittäin ikävästi tämän osoittaa historia Uudenkaupungin tapauksessa vai piileekö seuraavan taustalla sattuma: Pienten koulujen lopettamisen jälkeen Uudessakaupungissa tapahtui raju muutos syntyvyydessä -vuonna 2010 oli 160 syntynyttä, kun vuonna 2018 oli 95 syntynyttä- lapsiperheet jättivät Uudenkaupungin?

Uudenkaupungin historia kertoo pienten koulujen lopettamisen jälkeisistä talousongelmista. Vaikka kaupunki myi saaritontteja ja muuta omaisuutta miljoonilla euroilla ja kikkaili sataman avustuksella ja myynnillä talouslukuja kauniimmiksi, jäi kaupunki miljoonia euroja miinukselle.

Onko kaavailtu sihy oikeaan osunut opetuksen korjausliike, jonka seurauksena kaupunkimme vetovoima lisääntyy ja saamme kaupunkiimme uusia lapsiperheitä, jota seuraa taloutemme kääntyminen paremmaksi ja viimeinkin voimme haaveilla jopa tulevaisuudessa tapahtuvista veronalennuksista, nostavatko uudet vapaa-ajan tilat Uudenkaupungin vetovoimaa ja saa uudet asukkaat muuttamaan tänne, muodostuuko aulaverstaasta kaupunkilaisten todellinen kohtauspaikka, joka synnyttää yhteishengen, joka poistaa päätöksentekoa ja kaupungin kehitystä haittaavan perinteisen riitelyn?

Vai onko sihy utopistinen hanke, joka ajaa koko kaupungin talouden ojasta allikkoon, pelkäävätkö lapsiperheet suurta oppilaitosta, joka yhdistää kaupungin lapset ja nuoret varhaiskasvatuksesta lukiolaisiin ja siten kiihdyttää lapsiperheiden poismuuttoa, olisiko pelkkien vapaa-ajan tilojen uusiminen riittänyt vai olisiko pitänyt keskittyä pelkästään opetustilojen uusimiseen vai olisiko miljoonat tullut sijoittaa opetuksen laadun parantamiseen tai peräti johonkin muuhun, kuten terveydenhoitotilojen päivittämiseen? Mitä Sinä ajattelet sihystä, mitä kaavailet sihyn suhteen, onko se mahtava uusia mahdollisuuksia, kasvua ja kaupunkilaisille parempia palveluja mahdollistava Sampo tai lottovoitto, joka turvaa kaupunkimme tulevaisuuden vai onko kyse irralleen päästetystä ilmestyskirjan pedosta, joka tuhoaa ensin kaupunkimme talouden ja lopulta hävittää sen maan kuntakartalta.

keskiviikko, 13. toukokuu 2020

Sinun ja minun sihy 22 500 neliötä

Sihyn_lintuperspektiivi.jpg

Kuvalähde: Uudenkaupungin kaupungin internet-sivut

Sihy pulpahti viimeinkin julkisuuteen. Voiko kukaan väittää etteikö toteutus tule näyttämään upealta, kun se valmistuu? Sihyn kustannuksista eivät edes valtuutetut tietäne mitään varmaa ennen kesäkuuta. 43-0 syntynyt sihypäätös on nyt kaikkien nähtävillä ja se herätti niin ihastelijat kuin vihastelijat. Ehkäpä juuri nyt on sihyn aika.

Kuinka Sinä suhtaudut sihyyn? Kuinka sihy rahoitetaan vai rahoittaako se kaupungin kasvulla itsensä? Tuoko sihy parhaimmillaan vaurautta kaupunkiin vai joudutaanko sen vuoksi ajamaan alas jopa lakisääteisiä palveluja, kuten opetusta ja terveydenhuoltoa? Onko valtuuston yksimielinen sihypäätös osoitus rohkeasta tulevaisuuteen satsaamisesta ja tien avaaminen menestykseen vai onko kyse äärimmäisestä suuruudenhulluudesta ja vastuuttomuudesta?

Pitääkö kaupunkilaisten ryhmittyä tukemaan valtuuston yksimielistä sihypäätöstä vai onko kaupungin viimeinen toivo valtuuston ulkopuolisissa tavallisissa uusikaupunkilaisissa, jotka voivat valituksilla estää sihyn syntymisen? Kuinka Sinä asemoit itsesi sihykenttään ja mitä suosittelet sihyn suhteen?